Minähän olen silleen ongelmainen, että mullon aikuisena todettu, että oisin tarvinu lapsena apua adhd/lukihäiriön takia.. No en saanu, vaikka vanhemmat yritti järjestää että ois ees tutkittu ku en heän mielestä toiminut niiniuin muut mutta eihän se edennyt kun koulu terkkari oli erimieltä.
Aikuisena sitten hoitajat/lääkärit/psykologit todenneet, että "oot liian älykäs omaksi hyväkses" tarkoittaen, että jos oisin tyhmempi ja laiskempi enkä ois tehny helvetisti töitä kyetäkseni teeskentelemään pärjääväni.. Niin ongelmat oid ehkä huomattu aikaisemmin.
Suomessa kun ollaan, ei juopottelu ja jatkuvasti hankaluuksiin joutuminenkaan kiinnittänyt tarpeeksi huomiota.
Siinä sitten onnistuin niinkin hyvin teeskentelemään, että aloin uskoa itsekin olevani täysin kunnossa. Ei minussa ole vikaa. No ojasta katajaan ja siitä kuoren ja kattilan väliin tai mites se meni. Kouluja jäi kesken, työtä tehtiin satunnaisesti, parisuhdekin rakoili ja viinaa kitattiin.
Sitten tuli hetki kun ammatinvalinta psykologi tuijotti pöydän takaa ja tuumaili, että "mitäpä jos - aseta nimi tähän- unohetaan nämä työ ja koulu asiat ja minä lähetän sinut nyt psykiatrille. Sulla ei oo kaikki kunnossa" jos ei ois rouva jo koittanu pehmittää valmiiksi, nii emn varmaan ois sittekää lähteny.. Mutta nyt sitte lähdin.
Sieltä sitten alko tippumaan. #adhd #bibolaarihäiriö #lukihäiriö joka myöhemmin todettiin laaja-alaiseksi sanallisen viestinnän häiriöksi (psykologi selitti näin "sinulla on harvinaisen laaja ja monipuolinen kirjasto.. Mutta kirjastonhoitaja on juoppo) ja jokin persoonallisuus häiriö jota eivät vuosienkaan tutkimuksienkaan jälkeen saaneet tarkennettua.
Jonkin aikaa tämän jälkeen tuli hetki, että viina tai perhe kun lähdin yhdelle ja unohdin 8v lapsen yksin kotiin 6 tunniksi. No viina hävisi ja aloin havahtua, että olin käyttänyt sitä lääkkeenä, turruttamaan #aistiyliherkkyys ja ihmiskammoa.
Vuosia siinä meni, yrityksiä opiskella, työskennellä pari burnouttia ja paljon itse tutkiskelua myöhemmin, että se sosiaalinen ja pintaliitäjä en ollutkaan minä. Se tapahtumia yksin järjestävä improvisoinnin mestari ja aina toisia neuvova ja häslääjä tyyppi, ja se äänekäs ilkeän huumoriin ja toisten kustannuksella pilaileva tähti.. . Se en ollut minä.
Se hiljainen, itsekseen tai pienessä porukasss viihtyvä käsityöläistaiteilija ja metsästävä ituhippi, se hellä ja ystävällinen hassuttelija, maaseudun rauhassa pihatöitä tekevä leppoisa kuuntelija ja tarkkailija.. Se olin minä.
Lääkkeitä oli parhaimmillaan kymmeniä, mutta hiljalleen ne on tippunut pariin säännölliseen ja niissäkin annos tippunut. Muutto maalle, osa-aika työ hautuumaalla, ulkona satoi tai paistoi. Aina tekemistä kotona kun vaan silmät avaa, mutta pakko ei ole.
Niin pää kuin kroppakin voi niin hyvin, että voin tehdä töitä.. Osa-aikaisena, mikä on paljon enemmän kuin lääkärit lupaili vuosi muutama sitten.
Nyt jaksan olla ja kuunnella (lähinnä muttei ainoastaan) nuorten murheita ja iloja ja joskus jopa tarjota, jos nuori haluaa, käytännön apuja elämään ja neuvoja.. Mutta lähinnä vaan kuuntelen ja kysyn oikeita kysymyksiä.
Siitä äänekkäästi, viisaimmasta, voimakkaimmasta ja taitavimmasta moniottelija wannabe porvarista ja ahdasmielisestä mulkusta on kuoriutunut #vihervassarifeministi rauhallinen #käsityöläistaiteilja #puutarhuri ja #turvallinenihminen joka on aidosti läsnä ja valmis auttamaan.
Ja on onnellinen ja tyytyväinen itseensä.. #fibromyalgia sta ja rikkoutuneista osista huolimatta.
Vielä kun joskus saisi aikaan palata #kokemuspuhuja hommiin, mutta täältä maalta on nii pitkä matka ja toisaalta on mulla nuita nuoria omia ja omittuja joille jakaa elämänviisautta ja paskaa isä huumoria.
Halusinpa kirjoittaa. Jos vaikka löytyisi hiljalleen se oma heimo taas.
#mielenterveys #mielenterveysongelmat
Hanna
Kata_Pultti
Nettlephagus
Tomas Sjöblom
Juho Karvinen
Vallu / Tyhjyys