Siellä missä kitaroita tehdään…
Japanilainen kitaravalmistaja Takamine on julkaissut melkein puolentoista tunnin videosarjan siitä kuinka heidän tehtaansa Nakatsugawassa, Gifu-prefektuurissa toimii.
https://www.youtube.com/watch?v=4v3-yl7gKMY&list=PLcmzDGvPTarrXJNf6JpzqE6mQ6MbZKtFy&index=6
Muu perhe aina sanoo että voisitko iskä soittaa hiljempaa. No, tästä kehotuksesta inspiraatiota otin ja löysin Torista hieman pienempitehoisen vahvistimen.
Tässä on leikkisän lempinimen "the Old Shite II" saanut Fenderin Frontman Reverb-vahvistin vuodelta 1990. Tehoa 15 Wattia.
Toinen jolla olen tähän asti mennyt, menee nyt isäukolle omakotitaloympäristöön aiheuttamaan pahennusta sitten kun tullaan käymään. Se on Fender R.A.D, "the Old Shite I", vuodelta 1996. Teholtaan vähän isompi, 20 wattia.
En osaa sanoa miten näihin kahteen päädyin, hinta varmasti ratkaisi. Käytettynä molemmat yhteensä 95€, tehoja ja säätöjä löytyy kyllä riittävästi treenaamiseen rivitaloympäristössä ja ilmeisen hyvin ovat aikaakin kestäneet kun molemmat ovat minua vanhempia, Reverb kuusi vuotta ja R.A.D muutaman kuukauden. Ja minähän olen kohta jo 30.
Näissä on itselleni sopiva räkäinen autotallisoundi, joka toisaalta tuo mieleen 60-luvun protopunkin ja toisaalta 2000-luvun indie-meiningin.
Tutkimukseni kitaransoiton maailmaan jatkuvat. Totesin yhtenä päivänä, että säestäminen sujuu riittävän hyvin mutta syvempi ymmärrys musiikkiin puuttuu. Joten ostin mielestäni kohtuuhintaisen (ei mikään huippumalli) nailonkielisen kitaran ja on tullut tutustuttua klassisen kitaransoiton alkeisiin.
Todettakoon, että tässä "riittävä" taso ei ole näemmä läheskään niin helposti saavutettavissa. Hyvin kiintoisaa puuhaa tosin. Kynsien viilaaminen tosin vähän tympäisee.
Musiikkidon! Sain joskus silloiselta työkaverilta paksuja plektroja useamman. Näistä käytin yhtä, mutta kuten plektroille usein käy, se hukkui. Meinasin ottaa kasasta uuden, mutta sekin on jossain varmassa tallessa.
Tahtoisin siis 2,5-3 mm plektran, semmoisella syvennyksellä peukalolle toisella puolella. Koitin etsiä Helsingistä kaupoista ja Thomanniltakin, mutta joka paikassa tuntuu olevan samoja Dunloppeja.
Osaako joku auttaa? Mistä saisin paksun plektran?
Pitkästä aikaa keikalla. Siis omalla.
En muista että montako vuotta on siitä, että olisin esiintynyt ihmisten edessä; bändin kanssa tai ilman.
Eilen siihen tuli kuitenkin mahdollisuus ja sehän käytettiin. Huolella valmisteltu setti, hyvin toimivat kamat ja hyvällä porukalla järkätty tapahtuma. Ei huono.
Mietin keikan aikana ja varsinkin sen jälkeen, että jos esimerkiksi 10-vuotias Juuso näkisi ja tietäisi tämän, niin mitähän hän sanoisi. Silloin tällainen keikalla soittaminen oli vain haaveita ja unelmia.
Edelleenkään ei ole levytyssopimuksia eikä kiertueita eikä mitään "oikeiden rokkistarojen" juttuja, mutta p*skat niistä, oikeasti! Tuossa tilanteessa merkkaa vain se hetki ja tieto siitä että mitä kaikkea valmisteluita tätä varten on tehty. Tieto siitä, että oma bändi soittaa meidän omia biisejä, joihin mäkin olen säveltäny riffejä, joita on yhdessä sovitettu ja harjoiteltu. Ja että niitä saa vetää niistä ja meistä kiinnostuneelle yleisölle.
Musajutuissa oli pitkä tauko, ettei homma maistunut yhtään. Nyt on taas hetki että maistuu. Ja soittaessa saa taas pienen hetken olla j*malauta rokkitähti! Mut tarviiko soittaa ilman paitaa, että voi olla uskottava muusikko? Ei, mut on se ihan vitun rouheeta!
#musadontti #musahommat #bandihommat #keikkahommat #tampere #viikonloppu #kitara #kalju #parta #metalli #kitaristi #idöden #lamminpäänosuuskuntatalo #solarguitars
marumuju
Juho Juutilainen
Pare
Tommi Nieminen
Juuso V
Juuso V
stedi