Taru sormusten herrasta on fantasiaklassikko, joka lapsuudessa Hobitin ohella sysäsi portista fantasiamaailmoihin. Kun 10-vuotiaana vielä pääsi mukaan Keski-Maa roolipeliä pelaamaan, täyttyi nuoruus monilta osin Keski-Maassa vietetystä ajasta hyvien ystävien parissa, joista sittemmin yksi tuli hyvinkin läheiseksi ja tätä vuonna yhteistä taivalta tulee jo 26 vuotta täyteen - ja matkat Keski-Maassa jatkuvat yhä.

Viimeksi luin Sormusten herran 10 vuotta sitten iltasatuna lapselle ja tarttuessani kirjaan nyt uuden painoksen myötä odotin pääasiassa nk. turvakulttuuria. Se on jotain, mihin voi kadota, uppoutua ja saapua kuin turvasatamaan keskellä maailman melskeitä, joita valitettavasti tuntuu nyt riittävän.

Mutta kirja ei tuntunut enää samalta kuin ennen. Tuo oli ensimmäinen ajatus, kun olin ehtinyt Rivendellin laaksoon asti. Eikä se ole tuntunut juuri muuallakaan: ei Raurosin putouksilla, ei Rohanin ruohotasangoilla, eikä Valkoisen kaupungin kaduilla. Se oli paljon suoraviivaisempi kuin muistin! Tapahtumat tuntuivat etenevän pikakelauksella. Helmin syvänteen taistelu? Viuh vauh.

Onko kirja huonompi kuin ennen? Ei. Mutta viimeiset eletyt 10 vuotta näkyvät ja heijastuvat takaisin arvaamattomasti, sillä 10 vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon. On ollut äärimmäisiä tunteita, iloa, surua ja burnoutin jättämät jäljet. Ehkä jokin viisaus on siinäkin, että hobitteja pidetään täysi-ikäisinä, kun he täyttävät 35 vuotta. Nuorena ajattelin, että mitä pöhköä, mutta näin ikäpyykin ylittäneenä ajatus on lähinnä: "Aaa. Joo. Totta."

Eniten herkistyin lukiessani Éowynistä, joka on Galadrielin ohella kirjan harvoja vahvoja naishahmoja. Éowynin suru on riipivää, mutta aktivoivaa. Lamaannus ja masennus olisivat yleensä seuraus kaikesta koetusta, mutta Éowyn kääntää sen päättäväisyydeksi ja rohkeudeksi, joka äärimmilleen vietynä lähentelee itsetuhoisuutta sodan melskeissä. Aragornin ja Éowynin kohtaaminen Dunhargissa oli itselle jotenkin merkittävä vedenjakaja, joka sai pohtimaan surun viisautta.

Moni kuulemma lukee tämän joka vuosi uudelleen, mutta ehkä annan uinua seuraavat 10 vuotta jälleen, kun Keski-Maassa tulee muutenkin seikkailtua. Roolipeli olisikin sitten jo oman postauksen paikka!

#tsh #lotr #turvakulttuuri #keski-maa

Olen jo vuosia halunnut peluuttaa Keski-Maassa Gondorin Sukuriitaan liittyvän kampanjan. Niinpä muokkasin Pendragon-roolipelistä sopivat säännöt viime kesänä, kirjoitin kampanjarungon ja seuraamme tällä hetkellä aseenkantajien tietä ritareiksi.

Aloitimme vuodesta 1412 KA ja seuraava peli käsittelee vuotta 1416 KA. Sisällissodan alkuun on vielä aikaa, mutta halusin pelaajahahmoille pelkästään menetettävää, kun sota vyöryy päälle. Tapahtumat sijoittuvat tällä hetkellä pääasiassa Etelä-Ithilienin provinssiin - viime kerralla vierailtiin Minas Ithilissä ratkomassa vanhaa mysteeriä. 🤩

#kerp #keski-maa #roolipelit

Moikka, täällä #Kainuu 'sta etelään valunut kulttuurituottaja. Juuri nyt töissä näkökulmina tilat, kokonaisuudet ja yhteistyö.

Ennen kulttuuritätiyttä toimin tv-draaman parissa.

Kuuntelen säännöllisesti #kulttuuriykkönen muut sisällöt tulevat ja menevät.

Innostun milloin mistäkin, kuten #kirjat #neulominen #sauna #saunominen #museot  #opiskelu #flow-taiteet #elokuvafestivaali #katusirkus #mediakasvatus #muraalit #kulttuuri 

Ajankohtaisia #keski-ikä #vaihdevuodet #omakehu

 #esittely

Olenko nyt virallisesti vanha? Jumittunut selkä on vienyt yöunet nyt jo usean viikon ajan, eikä aamulla ähisemättä taivu edes sukkaa pukemaan, saatika lapsille päivävaatteita.

Joo joo, pitäis venytellä ja liikkua, mutta kun ei ehi!!

#iskähommia #keski-ikä