Lukaisin tässä pääsiäislomalla Simon Stålenhagin Liittymiä-kirjan (alkuteos Passagen, eng. Electric State). Löysin taiteilijan samannimisen Netflix-leffan kautta, ja samalla selvisi, että samainen taiteilija on myös Tales from the Loopin takana.

Jos olet katsonut Netflix-leffan, voit varautua hyvin erilaiseen lukukokemukseen. Yhteistä näille teoksille on 1990-luku ja vaihtoehtoinen maailma: sisällissodan jälkeinen Yhdysvallat, jossa ihmiset viettävät liikaa aikaa virtuaalitodellisuudessa. Sotaa on käyty jonkinlaisen tekoälyn ja robotiikan voimin.

Tarinan päähenkilönä on nuori tyttö, joka etsii pikkuveljensä kehoa. Veljen mieli puolestaan on scifianimaatiosta peräisin olevassa robotissa.

Tähän ne yhtäläisyydet sitten jäävätkin.

Kirja on visuaalisesti huikea. Se on aikuisten kuvakirja täynnä upeaa, dystooppista scifitaidetta. Teemoiltaan varsin ajankohtainen teos on synkkä, eikä lukija ole ihan varma, miten sotaan päädyttiin ja miten siinä oikeastaan kävi. Myös tarinan loppu jää sopivan avonaiseksi.

Pitin kuitenkin myös Netflixin leffasta: siinä oli erilainen ote, hieman Becky Chambersin Munkki ja robotti -sarjan taustoja muistuttava näkökulma tiedostavista roboteista, mutta pessimistisemmällä otteella.

Leffan ainut miinus oli aivan lopussa ollut saarnauskohtaus, jossa asioita väännettiin vähän turhankin rautalangasta.

Lämmin suositus kuitenkin kummallekin!

#KirjaMastodon #Liittymiä #ElectricState #Passagen #SimonStålenhag

I thought #ElectricState was alright. I was expecting it to be total garbage based on the reviews, but it was fine, fun. It didn't really capture the brooding melancholy of Simon Stålenhag's art though, like the excellent Tales from the Loop did, and I certainly would have preferred that 🤷 So disappointing in that it wasted the potential of the source material I guess.

Meine Fresse, wer hat denn das Drehbuch für #ElectricState freigegeben? Das hat ja mal gar nichts mit dem Buch zu tun..