“Heippa”, virkkoi yksinäinen mies aina tullessaan kotiin, tavan vuoksi. Lapset ja vaimo olivat lähteneet ajat sitten, mutta tapa oli jäänyt.
“Heippa”, hän sanoi aina lähtiessään, ja sanat jäivät kiertelemään ja kaartelemaan pitkin tyhjää asuntoa, kunnes ne uupuivat verhoihin ja mattoihin ja sohvan pehmeyteen.
1/2
Pari vuotta sitten odotin bussia pysäkillä. Oli talvi ja ehdottomasti eräänlainen aika bussin odotteluun. Samankaltaista odotustoimintoa suoritti myös nuori jantteri, joka kysyi minulta, pääseekö numerolla [mikälieolikin] hänen rakkaansa luo. Vastasin, etten osaa sanoa. Jantteri tarkensi tarkoittaneensa, että pääseekö numerolla [mikälieolikaan] [paikkaanmikälieolikaaniin], missä oli hieman enemmän järkeä, mutta vähemmän kohtalonodotuksellisuutta. Valitettavasti en osannut vastata tähänkään. Jantteri katsoi hetken kaukaisuuteen, oletattavasti hyväksyi tilanteen, niin ikävä kuin se olikin, ja alkoi sitten harjoitella kierrepotkuja pysäkkirakennelmaan.
Ja tästä minulla tuli äsken mieleen, että varmaan moni tarina paranisi päättymällä kierrepotkujen harjoitteluun.
Pakkanen ja kerrospukeutumisen taso: Jättimäinen marsipaanimies Ghostbusters-elokuvasta. Tömpsöttelen keskustaan ja nuoret miettivät, onko pakko crossata streamit, jotta minut voi päihittää. Hah, hah! minä nauran. Hah, hah, hah! ja sipaisen palasen Valkean katosta. Nuoret crossaavat streamit, mutta plot-twist, otankin vasta nyt heidän pahimman painajaisensa fyysisen muodon: runoteoksen, sanotaan nyt vaikka eilen kirjastosta lainattu Louise Glückin Talvisia reseptejä kollektiivista, suomentanut Anni Sumari. Hah, hah! nuoret nauravat. Hah, hah, hah! Mikä vittu toi on? Onko tuo low-key niitä so-called kirjoja! Hah, hah! nuoret nauravat. Hah, hah, hah! Nolointa, mitä ollaan ikinä nähty tai kuultu!
Palaan kotiin itkien, kulmani hiirenkorvilla.
Joulun kunniaksi Sivustan sisällöntuotanto- ja työtuho-osaston vanhempi valvova konsultti Oiva Nosto ja hänen nuorempi kolleegansa Konsta "Kontsa" Jööti lähtevät selvittämään outoa manausta.
https://sivusta.blogspot.com/2025/12/oivan-ja-konstan-manausmatka.html
Syksy ja syksyn flunssa- ja mykoplasma-aallot ja muut, ha! Kun minä olin nuori, oltais TOIVOTTU että ois tämmöisiä näkymättömiä uhkia! Muistan kun näin ekan mikrobini: se oli pukeutunut kolmeen jääkarhuntaljaan ja potkaisi aamuyön laskuhumaloissaan meidän kodan Kuuhun. Siksi en lapsena juuri sairastellutkaan ja siksi jokainen hyppy tuntui lentämiseltä, ja niin musta tuli sitten runoilija. Kun aikanaan palasin Maahan, oli moni niistä mikrobeista jo siirtynyt politiikkaan punkkien ja ihmisenmuotoon solmittujen rotanhäntien kanssa, mutta se onkin jo tarina toiselle päivälle.
#tarina #nokkayrittäävuotaa #muttatahdonvoima #tahdonvoima #taputtaamerkitsevästinenänvarttasormella
Tämä lapio on merkityksellinen. Se on nojannut tähän puuhun ehkä vuosikymmeniä. Sen vieressä on lähde ja lähteen päällä kansi, jonka päältä on rapsuteltu aina talvisin lumet pois juuri tällä lapiolla. Tänään hain taas vettä tästä lähteestä. Huomasin lapion ja otin siitä kuvan, koska sen kulunut räikeänpunainen väri loi oudon, epäsopivan vaikutelman puun sammalenvihreää vasten.
Kotona katsoin kuvaa tarkemmin, ja huomasin, että ehkäpä lähteen haltia on muuttanut asumaan lapioon.
Tässä on yksi tehokkaimpia tekoälytyökaluja sosiaalisen median sisällöntuotantoon mitä olen löytänyt: Postnitro pystyy luomaan sarjan kuvia niin tarinamuotoon kun julkaisuiksi. Se osaa myös luoda kuvasarjan mistä tahansa nettisivusta, myös suomeksi. Ja se on ilmainen käyttää!
Tällä videolla näytän miten aloitat Postnitron käytön ja miten teet sillä sisältöä.
#SosiaalinenMedia #Karuselli #Tarina #Instagram #Tekoäly
https://youtu.be/84d4vYRgp9U
Sivusta
Jere Vartiainen
Tommi Nieminen
Ansku
KissAnne
WebOpettaja