HannaItku pääsi.
https://www.instagram.com/p/DNlLFECteeX/?utm_source=ig_embed&utm_campaign=loading
#EemeliPeltonen #Peltonen #SofiaNevalainen #Nevalainen #eduskunta #Järvenpää #Jäke #SDP #demarit #itsemurha #kuolema
Sofia Nevalainen on Instagram: "20.8. klo 4.25. Rakas Eemeli. Minulla on ikävä sinua. Olen rikki. Revitty riekaleiksi. Hengittäminen sattuu. Sieluuni sattuu. Tunnen jokaisella solullani pohjatonta surua. Katson avuttomana ympärilleni. Asuntoa, johon olemme rakentaneet yhteisen elämämme. Näen tiskipöydällä mukin, josta joit vielä keittämääni vihreää teetä sinä päivänä kun menetin sinut. Mukissa on armeijanvihreä maastokuosi. Olit saanut sen vuosia sitten lahjaksi kun toimit varusmiestoimittajana ja toisinaan joit siitä edelleen. Muki kädessä sinulla oli tapana muistella inttijuttuja. Tapa, jota pidin rasittavana, sillä olin kuullut ne samat jutut moneen kertaan seitsemän vuoden yhteisen taipaleemme aikana. Nyt antaisin mitä vain, jos saisin kuulla ne jutut uudestaan, sinun äänelläsi. Sairautesi takia et saanut kolmeen kuukauteen ylittää puolentoista litran nesterajoitusta vuorokaudessa. Viikko sitten pääsimme rajoituksesta eroon ja pystyit juomaan taas hieman kahvia ja teetä. Se tuntui suurelta voitolta. Nyt en halua laittaa mukia tiskiin. Annan teen pinttyä mukin pohjalle. En halua, että jälkesi pyyhkiytyy yhteisestä kodistamme pois. Yöllä en saa unta. Havahdun aina hereille, kun olen juuri nukahtamassa. Unen ja tajuntani rajamailla muistan, että sinä olet poissa, ja se tunne kulkee kuin sähköisku lävitseni. Haen lohtua aamuyön yksinäisinä hetkinä selaamalla kuvia sinusta, meidän yhteisiltä lomamatkoiltamme. Viime kesänä matkustimme Viroon Saarenmaalle, jo toista vuotta peräkkäin. Siitä piti tulla yhteinen lomaperinteemme jokaisena kesänä. Tänä kesänä emme voineet matkustaa sairautesi takia, mutta suunnittelimme jo seuraavaa kesää. Siitä piti tulla myös häämatkamme, kun olisimme ensin karanneet keväällä naimisiin. Lomakuvissa olemme onnellisia ja hymyilemme. Näinä katkeransuloisina hetkinä voin vielä teeskennellä, että olet täällä. Pelkään sitä aikaa, kun muistot alkavat haalistua enkä enää muista miltä tuoksuit. Rutistan vieressäni olevaa tyynyä, joka on nyt tyhjällä paikalla. Se tuoksuu sinulta ja hetken olet taas läsnä. Rakkain Eemeli. En vielä pysty hyväksymään tätä kaikkea. Olisitpa täällä."
4,934 likes, 430 comments - nevalainensofia on August 20, 2025: "20.8. klo 4.25. Rakas Eemeli. Minulla on ikävä sinua. Olen rikki. Revitty riekaleiksi. Hengittäminen sattuu. Sieluuni sattuu. Tunnen jokaisella solullani pohjatonta surua. Katson avuttomana ympärilleni. Asuntoa, johon olemme rakentaneet yhteisen elämämme. Näen tiskipöydällä mukin, josta joit vielä keittämääni vihreää teetä sinä päivänä kun menetin sinut. Mukissa on armeijanvihreä maastokuosi. Olit saanut sen vuosia sitten lahjaksi kun toimit varusmiestoimittajana ja toisinaan joit siitä edelleen. Muki kädessä sinulla oli tapana muistella inttijuttuja. Tapa, jota pidin rasittavana, sillä olin kuullut ne samat jutut moneen kertaan seitsemän vuoden yhteisen taipaleemme aikana. Nyt antaisin mitä vain, jos saisin kuulla ne jutut uudestaan, sinun äänelläsi. Sairautesi takia et saanut kolmeen kuukauteen ylittää puolentoista litran nesterajoitusta vuorokaudessa. Viikko sitten pääsimme rajoituksesta eroon ja pystyit juomaan taas hieman kahvia ja teetä. Se tuntui suurelta voitolta. Nyt en halua laittaa mukia tiskiin. Annan teen pinttyä mukin pohjalle. En halua, että jälkesi pyyhkiytyy yhteisestä kodistamme pois. Yöllä en saa unta. Havahdun aina hereille, kun olen juuri nukahtamassa. Unen ja tajuntani rajamailla muistan, että sinä olet poissa, ja se tunne kulkee kuin sähköisku lävitseni. Haen lohtua aamuyön yksinäisinä hetkinä selaamalla kuvia sinusta, meidän yhteisiltä lomamatkoiltamme. Viime kesänä matkustimme Viroon Saarenmaalle, jo toista vuotta peräkkäin. Siitä piti tulla yhteinen lomaperinteemme jokaisena kesänä. Tänä kesänä emme voineet matkustaa sairautesi takia, mutta suunnittelimme jo seuraavaa kesää. Siitä piti tulla myös häämatkamme, kun olisimme ensin karanneet keväällä naimisiin. Lomakuvissa olemme onnellisia ja hymyilemme. Näinä katkeransuloisina hetkinä voin vielä teeskennellä, että olet täällä. Pelkään sitä aikaa, kun muistot alkavat haalistua enkä enää muista miltä tuoksuit. Rutistan vieressäni olevaa tyynyä, joka on nyt tyhjällä paikalla. Se tuoksuu sinulta ja hetken olet taas läsnä. Rakkain Eemeli. En vielä pysty hyväksymään tätä kaikkea. Olisitpa täällä.".
Don Magnétophone
24Heures 🤖 [Bot]