#kasvimaa #alkutuotanto #omavaraistalous #huoltovarmuus #hyotyliikunta #hyötypuutarha #autisminkirjolla #ADHD #vähävaraisuus #mielenterveyshuolto #voimaantuminen #luonto #kasvisruoka #onnistumisenilo
Pikkuhiljaa taas ajatukset kasvimaalle. Viides vuosi tuolla kaupungin ja 4H:n hoteissa olevalla pellola. Neljäs vuosi tuolla aarin palstalla.
Kesannolta raivasin ja pahimman jankon kanssa auttoi riskimpi Juniori kun nääntymään aloin. Äitienpäivä siellä temmellettiin kahdestaan. Parhaita äitienpäivälahjoja tuollaiset työapu lahjat!
Nyt siellä on aitakin ympärillä, mutta kauriit oli pomppineet sen yli ja popsineet lehti- ja palmukaalit viime talvena.
En ole vielä tutkinut miten yrttipenkkini valkosipulien kanssa on selviytynyt. Kylmät tuulet puhaltaneet ja minähän en enää ala hosua kylvösten kanssa. Joka kevät monta kylvöstä olen joutunut uusimaan.
En ole tämän touhun kanssa mikään mestari, kaukana siitä. Se on harrastus ja nyt mummosena teen vain sen mitä kohtuudella jaksan yksin, joskus pyydän apua nuoremmilta. Saavat pakkioksi taas mansikoita ja syksymmällä hilloja ja relisheet, yrttikimppuja yms.
Jokaisen ihmisen pitäisi edes kokeilla ruuan kasvattamista.
Minä onnekas vartuin varhaislapsuudestani osan mummulassa maaseutuolosuhteissa kun asuttiin siellä. Kasvimaan kitkeminen oli tietenkin kuin tervan juontia, inhosin. Ei ole koskaan ollut lempipuuhaa. Kuuluu niihin hommiin jotka tehdään vaikka miten tökkis.
Olen yrittänyt saada polut tallatuiksi ja eräs luomutilallinen myy meille olkipaaleja, niitä kun laittaa poluille niin pitää pahimman rikkaruohokasvuston kurissa.
Aika paljon satoa tuottaa pelkästään aarin vuokrapalsta. On vieläkin pakastimessa papuja, kyssäkaalia ja marjoja. Aamusmoothiet oli tänäänkin oman maan marjoista.
Härkäpapua kokeilin vime kesänä. Sato olisi pitänyt korjata aiemmin. Alkavat mustua aika nopsaan.
Palstoilla ei ole kasteluvettä, se tuodaan VPK:n toimesta täyttämällä iso tankki ja siitä taistellaan välillä kun toiset läträä maahan tai kastella lotoottavat ja perunoitakin jotkut kastelleet osaamattomuuttaan. Välillä on kielimuureja, moni maahanmuuttaja ahertaa peltohommissa. Sanomista välillä, sitten taas sopu sijaa antaa. Elämää..
Hellekausina paahteinen pelto, kastelut aamun sarastaessa.
Minulla rännivesisaavit.
Kohtapuoliin menen taas putsaamaan jätekatoksen katon ja rännin roskista.
Uniongelmaiselle eläkkeellä parantaa unen laatua kun välillä rehkii malttamatta lopettaa, raahautuu kärryineen kotiin taapertaen, väsyy fyysisen tekemisen kautta.
Sopivaa tepastelua jalkavaivaiselle jolla yhä melko hyvät käsivoimat. Paljon olen lapsena ja nuorena liikkunut, mutta jalat eivät ole vahvuuteni. Vielä kun tolpillani kuitenkin pysyn niin taaperran kärryjen kanssa edestakas.
Välillä kun vituttaa niin että järki lähtee, sen saa purettua tekemiseen palstalla.
Yleensä on aina hyvä tai ainakin parempi mieli kun sieltä palaa.
Vanhana järjestöihmisenä olen nakitettuna "vesivastaavaksi". Ilmottelen koska säiliö on tyhjä ja milloin sitten mitäkin muuta ettei kaikki 52 palstalaista soittelis 4H:lle.
On kiva kun on vakipalsta.
Aiemmin ollut 1 vuotisia, tuollakin alkuun ja muuallakin jotain olen räpeltänyt.
Sisaren luona viljelin yhdessä hänen maallaan aikoinaan muutamina vuosina. Jälkikasvulla ollut myös tarjota kasvimaamahdollisuutta.
Nuorena olen ollut ahkera metsässä marjastaja ja sienestäjä. Pakastin oli syksyisin täynnä. Lähiluomua ja sukulaismiehet kalastivat ahkerasti. Itsekkin aikoinaan joskus.
Jos tympii toimettomuus, niin suosittelen selvittämään onko omilla huudeilla 4H:n toimintaa ja palstaviljelyä, tjm. tahon..
Parhaimmillaan palkitsevaa vaikka onkin alkuun jatkuvaa kastelua ennen kuin taimet juurtuu kunnolla ja saa kosteutta syvemmältä maasta.
Yksi pikkupeltopläntti minulla oli kesänä jolloin lonkkanivelpussini tulehtui pahasti. Poden Fibromyalgiaa ja silloin vaihdevuosioireet jylläsivät alkuun kamalina. Peltotilkku jäi heikolle hoidolle mutta yllätyksekseni sieltä kannoin kesäkurpitsanvonkaleita kun jaksoin sinne pyöräillä. Porkkanoitakin oli syksyllä rivi. Avomaakurkut rehotti ja lehtikaali.