#köyhyys #käsityöt #itse
Tehdäkseen jotain kivaa, ei tarvita aina rahaa, tai tarvitaan hyvin vähän rahaa siihen että on joskus ostanut vaikka sahan ja värejä.

Olen valtaosan elämästäni ollut ns. "köyhä" mutten ole ajatellut itseäni mitenkään surkeaksi tai huonoksi taloudellisen tilanteeni kautta. En ole ikinä mitannut itseäni rahassa. En piittaa titteleistä, en muiden ihmisten puheista, juoruilkoot narsistit, evvvk.

Päädyin työkyvyttömyyseläkkeelle ~50 vuotiaana. Pieni eläke, usein ahdasta asumista. Monenlaista asumista kokeilin, mutta ahtaseen päädyin ettei mene kaikki rahat pelkkään vuokraan ja ruokaan. (Nyt on hinnat nousseet niin että ahtaastikkaan asumalla ei jää juurikaan muuhun..)

Mutta aikaa kun on ollut, olen ajankulukseni nysvännyt kaikenlaista. Mm tällaisen joskus alkuaikoina kun pääsin eläkkeelle.

Mistä lie vanerinpala. Jälkikasvulla oli koiria ja väkersin ovikyltin.
Myöhemmin tuo muuttui vielä niin että kun keskimmäinen häipyi ikäneitona paremmille metsästysmaille, tilalle tuli pikku Yorkki ja maalasin sen uusiksi..

Olen usein pohtinut sitä miksi taiteilijoita ja taitavia ihmisiä halveksitaan nykyään ihan urakalla.

Ilmeisesti se on kateutta niiden taholta kenellä ei ole lahjakkuutta?

Meillä isä oli niin verbaalisesti lahjakas, kuin myös käsistään kätevä. Osasi mm neuloa kauniita kirjoneuleita. Kun olin lapsi, niin isän äiti kuin isäkin neuloivat meidän sukat ja tumput. He myös riimittelivät värssyjä ja piirtelivät lahjakkaina.

Äitini ei ollut kumpaakaan ja välillä tuntui että äiti oli kateellinen muiden lahjakuudesta.
Äitellä oli puolestaan todella hyvä nuottikorva ja kaunis lauluääni, mutta hän vaikeni kuin muuri jos oli erehtynyt vahingossa lauleskelemaan, suuttui jos pyysi että laula vielä..

Äitini sukujuurissa on Rintalaulaja nimistä sukua. Vaari soitti haitaria, musikaalista sukua Etelä-Pohjanmaalta. Yksi äidin sisar oli taitava piirtäjä. Äiti ei arvostanut sisartaan pätkääkään.

Kaikenlaista kummallista liittyy äitiini ja niin liittyy moniin muihinkin ihmisiin, ketkä ei arvosta lahjakkuuksia, eivät omiaan ja suhtautuvat joko vähätellen tai jopa halveksuvasti taiteellisesti osaaviin.

Olen toki raatanut rahan eteen 16 vuotiaasta saakka. Ei annettu käydä kouluja, pois vaan kotoa nopeasti vaikka isommat sisarukset jäi äiten helmoihin kasvamaan.

Mutta minä kuljin sitten omia polkujani ja tein lähes tyhjästä kaikkea kivaa varsin lahjakkaana niin verbaalisesti, käsistäni kätevänä kuin myös piirrellen ja maalaillen..

Ei minulle kukaan mitään mahda! 😃 Siis kiusaajat. Koirat haukkuu ja karavaani kulkee, vaikka nykyään hitaammin ja onnahdellen.. Paljon ehdin tehdä vaikka mitä.