Täydensin animesivistystä katsomalla ensimmäisen kauden Initial D:tä. Sarja oli entuudestaan tuttu lähinnä meemeistä ja muiden sarjojen parodiapätkistä.
Aika lailla odotuksien mukainen, hahmodesignit olivat saakutin rumia ja juoni aika peruskauraa mutta autokisoissa riitti eurobeatin säestämää meininkiä. Gran Turismosta tutut suosikkiautot olivat ehdottomasti hienoin osa sarjaa! Nyt ymmärrän myös paremmin miksi Toyota AE86 nauttii niin suurta kulttimainetta autopiireissä.
Vuokraisäntä antoi mulle suuressa armossaan pari leffalippua joululahjaksi, ja kuten kuka tahansa järkevä aikuinen, olen käyttänyt ne piirrettyjen katseluun. Tänään kävin ihailemassa tätä kasariklassikkoa, jota en ole koskaan aiemmin onnistunut näkemään: Mamoru Oshiin 天使のたまご, eli Angel’s Egg (1985). Ja olipa todella mood ja erittäin vibe. Olin teininä sellainen Final Fantasy -fanityttö, että Yoshitaka Amanon hahmodesignien katseleminen tuntuu siltä kuin kotiin palaisi. Ehkä parasta animaatiotaidetta, jota oon nähnyt sen jälkeen, kun katsoin reilu vuosi sitten Mononoke-sarjan (2006) - vaikka on Chainsawman: Reze Arc ja menossa oleva JJK-kausi myös toimittaneet kyllä.
Jos kukaan osaa suositella sarjoja tai leffoja, jotka olisivat samalla tavalla käsin tehdyn näköisiä, tunnelmallisia ja mystisiä kuin Angel’s Egg ja Mononoke, otan mieluusti vinkkejä vastaan, お願いします！🙏 Länsimainen animaatiokin kelpaa. #AnimeFi
Syksyn animet paketoitu kevään korvilla, kuinkas muuten! A Mangaka's Weirdly Wonderful Workplace ei alkuun herättänyt valtavia odotuksia mutta voitti minut lopulta puolelleen. Mangakan työn ylä- ja alamäet käytiin sarjassa läpi uskottavasti muttei liian hampaat irvessä. Ruokaa oli kylliksi tarjolla myös yurifaneille.
Oma suosikkihahmoni oli päähenkilön manga-assistentti Mizuki joka toimi järjen äänenä ja loistavana kuivan huumorin lähteenä. Superihana Miku Itō lainasi äänijänteensä.
Katselin pitkästä aikaa hieman vanhemman animen, vuoden 2005 Gun X Swordin. Sarja herätti kiinnostukseni kun bongasin, että sen on ohjannut Goro Taniguchi. Sama heppu ohjasi muuan Code Geassin.
Paljon tuttuja elementtejä mahtui sekaan, komeita mechatappeluita ja melodraamaa riitti kerrakseen. Juoneltaan kuitenkin noin miljoona kertaa epätasaisempi ja pölhömpi kuin Code Geass. Hauska lisä animesivistykseen mutta tuntuu, että mechaturpasaunakiintiöni on mennyt täyteen.
Halusin tykätä Wandancen animesovituksesta ja paljon hyvää mahtuikin sarjaan. Tanssiskene oli aihealueena mielenkiintoinen ja animen kivat musavalinnat täydensivät paketin vaikka en kyseisiä musiikkigenrejä pahemmin kulutakaan. Pääpoika Kabokun kehitys ja itsensä arvostamisen teema näkyi myös sarjassa hyvin.
SITTEN SE ISO MUTTA.
Tanssikohtaukset näyttivät karmeilta elottomien 3D-hahmomallien takia ja koska puolet sarjasta vietettiin tanssilattialla, loppufiilis jäi varsin vaisuksi.
Touring After the Apocalypse tarjosi jännän twistin Japanin matkailukohteiden kiertelylle. Maailmanlopun jälkeiset miljööt animessa eivät ole mikään uusi juttu mutta sarja piti otteessaan positiivisella energiallaan ja nätillä luontokuvauksellaan.
Oma suosikkikohtani oli jaksossa 9 jossa tytöt vierailivat Twin Ring Motegilla ja Honda-museossa. Valentino Rossin ikoninen kisaprätkä sai myös ruutuaikaa!
My Awkward Senpai oli melko lailla odotuksieni mukainen, kevyttä toimistopunasteluhöttöä kohtuullisen söpöllä päätytöllä. Olen nähnyt viime vuosina monta samanlaista sarjaa ja tämä ei todellakaan keksinyt pyörää uudelleen.
Parhaiten sarja erottui muista vastaavista veikeän retrohenkisellä alkutunnarillaan!
Syksyn animet edistyvät, tällä kertaa paketoin Mechanical Marien. Höpsö shoujosarja joka oli ajoittain juonenkuljetukseltaan ja visuaaleiltaan kömpelö. Ei kuitenkaan aivan toivoton tapaus, iki-ihana Nao Toyama päätyttö Marien roolissa paikkasi sen verran ettei sarja maistunut täydeltä puulta.
TMMCule
e.e.varis
Norppu
Tsubasa
